Ensimmäinen viikko leikkauksen jälkeen

Kotiin lähdettyäni minulla oli kipuja vielä todella paljon mutta olin sitkeästi päättänyt vaan pärjätä niiden kanssa. Olin sairaalassa hyvin ahdistunut ja halusin sieltä vain pois niin pian kuin mahdollista. Pääasia, että juomat pysyivät sisällä, eikä pahoinvointia kovin paljoa enää ollut.

Ensimmäinen yö kotona meni aika huonosti. Heräsin klo. 3 taas karmivaan pahoinvointiin, olin varma että oksentelu alkaa jälleen. Join rauhallisesti vettä ja hieman mehukeittoa, kun olo vähän rauhoittui painuin takaisin nukkumaan. 

Ekat yöt kotona olivat todella vaikeita, uni ei meinannut tulla tai sitten heräilin jatkuvasti enkä tahtonut saada enää nukutuksi. Lisäksi kivut häiritsivät öitä aika paljon. Kyljellään nukkumisesta ei tule vieläkään mitään vaikka leikkauksesta onkin jo hieman reilu viikko. Oikeanpuolimmainen isoin leikkaushaava on edelleen todella kipeä, saa ihan tosissaan varoa tiettyjä liikkeitä kun sattuu niin kovasti. Soitin jo huolissani vatsatautien polille ja varmistin ettei kivut johdu mistään vakavammasta mutta sanoivat "kudoskireyden" olevan ihan normaalia ja että kipua saattaa tuntua vielä muutamia viikkojakin. Kunhan leikkaushaavat ei eritä/punoita tms. niin kaikki on hyvin. 

Ensimmäinen viikko minimasun kanssa on sujunut haavakivusta huolimatta todella upeasti. Mehukeitot, proteiinipirtelöt, puurot, mehut ja keitot alkavat vaan kyllästyttää jo todella kovasti. Nestemäisellä ruokavaliolla tulisi olla vielä viikko mutta monesti olen kuullut sanottavan, että sairaalan ohjeita pitäisi jokaisen itse soveltaa itselleen sopiviksi. Minun kroppani ainakin tuntuu himoitsevan jo niin paljon muutakin kuin pilliruokaa, joten olenkin nyt todella varovaisesti jo kokeillut pienesti muitakin ruokia, kuten pehmeää munakokkelia, kalakeittoa (jota en enää soseuttanut), kanakastiketta ja riisiä..ja on sitä maisteltu eilen jo fasupalaakin kun sattui kahvivieraita meillä käymään! 😁

Esimerkiksi tuon munakokkelin kohdalla jouduin luovuttamaan. Ekojen teelusikallisten jälkeen alkoi maha kurnuttamaan ja vääntämään sen verran ilkeästi, että päätin jättää tällä kertaa syömättä. Pitää kokeilla vaikka myöhemmin sitten ihan keitettyä kananmunaa kuinka sen kanssa käy.

Kyllä tässä on tosi paljon uuden opettelua ja oppimista! Nyt sen vasta pikkuhiljaa alkaa käsittämäänkin millainen työ tän ruokavalion suhteen on kun miettii, että joutuu käymään ihan kaiken uudestaan läpi, mikä sopii ja mikä ei. 

Ruokailuajat ja etenkin päivän rytmittäminen niiden mukaan tuntuu vaikeilta. Tietysti kun oikein koskaan ole niihin tottunutkaan entisessä "elämässäni". Silloin söin miten tykkäsin ja välillä ruokailuajat venyivät mahdottoman pitkiksi, jolloin nälkä oli aivan hillitön sitten illalla/yöllä. Nyt pitäisi syödä 2-3 tunnin välein, ettei tulisi huono olo.
Myöskään ruoan hidas nauttiminen ei ole kovin helppoa. Tulee todella herkästi syötyä liian nopeeseen tahtiin jolloin maha alkaa vääntämään ja kurisemaan. Desin annos lautasellani kerkeää myös jäähtymään nopeasti ja annosta saa olla jatkuvasti lämmittämässä. Turhauttavaa juosta kokoajan ruokapöydän ja mikron väliä. 

Nälkää tai janoa en ole tuntenut vaikka kalorimääräni päivän aikana onkin 500-600kcal, mutta silti kaikkia ruokia ja herkkuja tekee ajoittain mieli ihan hirveesti. Makuaistikin on kai jotenkin herkistynyt. Ennen tykkäsin juoda kevytmaitoa, nyt sen rasvaisuus suorastaan saa minut kukomaan.. Ennen tykkäsin banaanijugurtista ja pystyin sen kyllä syömään ongelmitta, nyt sen makeus ällöttää niin että ei tee mieli. Samoin kävi eilisten fasupalojenkin kanssa, liika makeus tekee etovan olon. Ennen en tykännyt mistään sokerittomista keinomakeutetuista tuotteista, nyt juuri ne maistuvat ihanan raikkailta ja kevyiltä.

Vaikka olenkin leikkauksen vuoksi kärsinyt hirveesti kivuista, en vaihtaisi tätä silti koskaan mihinkään. Tämä on minun uusi mahdollisuuteni elää onnellisempaa ja terveellisempää elämää ja otan tästä mahdollisuudesta kaiken irti! 🙂