Olo on aikalailla normalisoitunut leikkauksesta.
Uuteen elämään alkaa pikkuhiljaa tottumaan vaikka ongelmiakin vielä on. Närästys ei vaan tahdo jättää rauhaan, saattaa välillä olla viisikin päivää ihan hyvä olo kunnes närästys alkaa taas kunnolla vaivaamaan. Paino ollut jumissa jo neljättä viikkoa. Tiedän kyllä, vaikken kaloreita tai proteiinien määriä laskekkaan etten saa niitä tarpeeksi päivän aikana ja siinä varmasti suurin syy miksi paino junnaa. Pitäisi syödä enemmän. Juominen jää myös usein liian vähälle. Hikiliikuntaa pitäisi harrastaa mutta ei vaan tahdo keretä. Olen hoito-alalla ja teen pelkkiä yövuoroja aina
noin 5-7 yötä peräkkäin. Vapailla ensimmäiset päivät menee ihan palautuessa ja suurimmalti osin nukkuessa, asioiden hoitamisessa, siivouksissa ym. arkisissa jutuissa, joita ei yövuoroputken aikana kerkeä tekemään...
Sitten iskee totaalinen laiskuus, ei vaan jaksa liikkua. Töissä kävelyä tulee kyllä paljon mutta välillä olisi hyvä saada kunnon hikiliikuntaakin harrastettua.
Närästystä lukuunottamatta olo on ihan niinkuin ennenkin. Suurin helpotus on ollut se, ettei ruokaa tee erityisesti mieli eikä myöskään makeaa. Ruoka ei houkuttele enää samalla tavalla kuin ennen ja siksi on helpompi tehdä järkevämpiä päätöksiä syömisten suhteen. 👍
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti