Huomenna tulee 4 viikkoa leikkauksesta. Kaikki on muuten mennyt oikein hyvin mutta nämä leikkauskivut vie multa jo järjen! Edelleen sattuu esim. istumaanmeno, sohvalta nousu, kyljellään en pysty vieläkään nukkumaan, yskiminen/aivastelu sattuu ja mikä pahinta... autoon istuminen tuottaa ihan järjettömän kivun. Alan olla jo todella väsynyt tähän...😭
Mutta tosiaan.. tänään tapasin kirurgin ensimmäistä kertaa leikkuun jälkeen. Heti vastaanotolle tullessa hän jo huomasi irvistelyni kovien kipujen vuoksi ja mietti ääneen, että; "ompas sulla epätavallisen kovat kivut vieläkin vaikka näin kauan on jo leikkauksesta..." Kirurgi tutki heti haavani ja totesi niiden olevan hyvin siistit, katsoi verikokeiden tulokset koneelta ja kertoi, ettei mitään tulehdukseen liittyvää ainakaan ole. Lääkärin mukaan syvällä vatsanpeitteissä oleva haava on ommeltu hyvin kireälle, ettei haavatyriä pääsisi muodostumaan. Ompeleiden sulaminen kestää tällä alueella hieman kauemmin kuin normaalisti, yleensä noin 2-3 kuukautta. Tämän vuoksi joskus joillakin potilailla kipua saattaa esiintyä kauemmin kuin normaalisti mutta sen pitäisi helpottaa sitten kun sisäiset ompeleet sulavat pois.
Leikkausalueelle pistettiin hervottoman kokoisella piikillä pitkävaikutteista puudutusainetta, jonka pitäisi helpottaa oloa. Saan käydä kirurgin luona puudutuspistoksilla niin kauan kuin tarvitsee ja hän suosittelikin, että tulisin taas loppuviikosta ottamaan piikin. Minulle sanottiin, että puudutuksen vaikutus alkaa hitaasti, kuulemma vasta huomenna pitäisi puudutuksen olla täydessä tehossaan ja lääkeaine kestää jopa 2-3 viikkoa. Vielä ei ainakaan mitenkään kovin suurta apua puudutuksesta ole ollut. Olen ottanut iltapäivällä pitkävaikutteisen voimakkaan kipulääkkeenkin ja silti aina vain sattuu. Kyllä se niin näköjään on, ettei näitä kipuja taida saada millään konstilla hallintaan, ne on vain kärsittävä...😔
Painostakin oli puhetta. Kirurgin mukaan tällainen jumitus leikkauksen jälkeen on täysin normaalia. Kehoni on niin shokkitilassa vielä, että se ei luovu grammastakaan tällähetkellä mutta ajan kanssa paino lähtee taatusti laskuun... näin hän lupasi. Edelleen vain korostettiin proteiinien tärkeyttä, muusta ei ole niinkään väliä. Kirurgi muistutti myös edelleen ohitusleikkauksen mahdollisuudesta jos paino meinaa vuosien kuluttua nousta (jota kirurgini piti hyvin epätodennäköisenä) tai Sleeve leikkauksesta jää refluksivaivaa. Toisaalta hyvä, että vielä on jotakin tehtävissä jos tuntuu, että tulee ongelmia... on vielä se "viimeinen oljenkorsi" käytettävissä JOS tarvii..
Niin ja sain nyt myös sen kuuluisan leikkauskortin, jolla voin saada joissakin ravintoloissa puolikkaan ruoka-annoksen tai lasten aterian halvempaan hintaan.
Joulukuussa olis sitten ravitsemusterapeutin ja fysioterapeutin tapaamiset ja ennen niitä tietysti verikokeet. Kirurgia en nyt enää sitten tapaa muuten kun jos käyn ottamassa lisää puudutetta, mutta muuten seuraava kontrolliaika sisätautipolin lääkärille lihavuusleikkausasian tiimoilta on vasta ensi vuonna.
Näin se homma etenee, nopeesti on vaan kaikki tapahtunut ja jo nyt kulunut kuukausi leikkauksesta! 😵
Toivottavasti se aurinko vielä paistaisi tähänkin risukasaan ja elämä alkaisi taas pian hymyilemään. Voin jokatapauksessa olla ylpeä itsestäni, minä tein sen, menin ja selvisin isosta leikkauksesta, olen hengissä ja minulla on nyt mahdollisuus terveempään ja onnellisempaan elämään! Ja ehkäpä se raskauskin onnistuisi tulevaisuudessa helpommin kunhan ensin toipuu kunnolla ja saa painoa pois, saisimme ehkä vihdoin sen oman ihanan pikku perheen. 👪💗
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti