Yritin jo lapsena laihduttaa, siinä tietenkään onnistumatta.
Vaihdoin kevytmaidon rasvattomaan ja yritin vähentää makean syömistä. En muista mitään painolukemia mutta se jyrkkä painokäyrä terkkarin tietokonenäytöllä ei unohdu mielestäni koskaan.
Nuoruusiässäkin oli joitain laihdutusyrityksiä. Joskus onnistuin saamaan 10kg pois, kunnes tulivat korkojen kera takaisin. Painoni on ollut yhtä jojoilua koko elämäni ja niin se vain pikkuhiljaa on aina vain jatkanut nousemistaan osittain ihan erinäisistä syistä johtuen.
Muutama vuosi sitten, alkoi biologinen kelloni tikittämään oikein toden teolla. Aloimme rakkaani kanssa yrittämään omaa vauvaa. Vuosi vierähti eikä mitään tapahtunut. Olin pettynyt ja ihmeissäni mikä kroppaani oikein vaivaa. Menkatkin tulivat miten sattuu ja joskus ei ollenkaan.
Kovat alavatsakivut saivat tilaamaan ajan lääkäriin. Siellä minulla todettiin PCOS, eli hormonihäiriö, joka vaikeuttaa raskautumista ja saattaa jopa estää sen täysin. Tämä parantumaton sairaus on suurelta osin liikalihavuuteni aiheuttamaa ja sen ainut hoitokeino on, mikäs muukaan kuin laihdutus.
Ikävä kyllä, PCOS taas jarruttaa laihtumista hyvin tehokkaasti ja aijemmin loukatun polveni vuoksi liikkuminenkin on hyvin rajoittunutta. Aikamoisessa oravanpyörässä tässä siis ollaan...
Yksityinen gynekologini jonka luona kävin lapsettomuushoidoissa suositteli lihavuusleikkausta ja sanoi, että olisi valmis kirjoittamaan minulle leikkauslähetteen milloin vain. Hänen mielestään laihtumalla reippaasti minulla olisi parhaimmat mahdollisuudet raskautua ja PCOS oireet lievenisi hyvinkin paljon. Leikkaushoitoa oli minulle suositellut jo aijemmin muutama muukin lääkäri joten gynen ehdotus ei tullut yllätyksenä. Ajatus lihavuusleikkauksista on kuitenkin pelottanut niin kovasti, etten ole halunnut edes ajatella asiaa. Gynekologini sai kuitenkin minut harkitsemaan leikkausta ensimmäistä kertaa ihan vakavasti.
Päätin antaa itselleni vielä vuoden miettimis- sekä armonaikaa ja yrittää ihan tosissani laihduttaa. Elopainoni oli tuolloin peräti 138kg. Kävin ravitsemusterapiassa säännöllisesti ja pidin tarkkaa ruokapäiväkirjaa. Yritin myös liikkua sen minkä pystyin. Paino junnasi ja sahasi jatkuvasti +- 6-7kg, turhauduin todella kovaa itseeni.
Keväällä 2016 gynekologi kirjoitti pyynnöstäni viimein lähetteen leikkausarvioon. Se oli oikeasti aikamoinen helpotus vaikka tuleva pelottikin..
Pian sain jo ensimmäisiä aikoja verikokeisiin, sokerirasitustestiin, keuhkoröntgeniin, sydänfilmiin, spirometriaan, ravitsemusterapiaan ja psykologin leikkausarvioon.
Vaihdoin kevytmaidon rasvattomaan ja yritin vähentää makean syömistä. En muista mitään painolukemia mutta se jyrkkä painokäyrä terkkarin tietokonenäytöllä ei unohdu mielestäni koskaan.
Nuoruusiässäkin oli joitain laihdutusyrityksiä. Joskus onnistuin saamaan 10kg pois, kunnes tulivat korkojen kera takaisin. Painoni on ollut yhtä jojoilua koko elämäni ja niin se vain pikkuhiljaa on aina vain jatkanut nousemistaan osittain ihan erinäisistä syistä johtuen.
Muutama vuosi sitten, alkoi biologinen kelloni tikittämään oikein toden teolla. Aloimme rakkaani kanssa yrittämään omaa vauvaa. Vuosi vierähti eikä mitään tapahtunut. Olin pettynyt ja ihmeissäni mikä kroppaani oikein vaivaa. Menkatkin tulivat miten sattuu ja joskus ei ollenkaan.
Kovat alavatsakivut saivat tilaamaan ajan lääkäriin. Siellä minulla todettiin PCOS, eli hormonihäiriö, joka vaikeuttaa raskautumista ja saattaa jopa estää sen täysin. Tämä parantumaton sairaus on suurelta osin liikalihavuuteni aiheuttamaa ja sen ainut hoitokeino on, mikäs muukaan kuin laihdutus.
Ikävä kyllä, PCOS taas jarruttaa laihtumista hyvin tehokkaasti ja aijemmin loukatun polveni vuoksi liikkuminenkin on hyvin rajoittunutta. Aikamoisessa oravanpyörässä tässä siis ollaan...
Yksityinen gynekologini jonka luona kävin lapsettomuushoidoissa suositteli lihavuusleikkausta ja sanoi, että olisi valmis kirjoittamaan minulle leikkauslähetteen milloin vain. Hänen mielestään laihtumalla reippaasti minulla olisi parhaimmat mahdollisuudet raskautua ja PCOS oireet lievenisi hyvinkin paljon. Leikkaushoitoa oli minulle suositellut jo aijemmin muutama muukin lääkäri joten gynen ehdotus ei tullut yllätyksenä. Ajatus lihavuusleikkauksista on kuitenkin pelottanut niin kovasti, etten ole halunnut edes ajatella asiaa. Gynekologini sai kuitenkin minut harkitsemaan leikkausta ensimmäistä kertaa ihan vakavasti.
Päätin antaa itselleni vielä vuoden miettimis- sekä armonaikaa ja yrittää ihan tosissani laihduttaa. Elopainoni oli tuolloin peräti 138kg. Kävin ravitsemusterapiassa säännöllisesti ja pidin tarkkaa ruokapäiväkirjaa. Yritin myös liikkua sen minkä pystyin. Paino junnasi ja sahasi jatkuvasti +- 6-7kg, turhauduin todella kovaa itseeni.
Keväällä 2016 gynekologi kirjoitti pyynnöstäni viimein lähetteen leikkausarvioon. Se oli oikeasti aikamoinen helpotus vaikka tuleva pelottikin..
Pian sain jo ensimmäisiä aikoja verikokeisiin, sokerirasitustestiin, keuhkoröntgeniin, sydänfilmiin, spirometriaan, ravitsemusterapiaan ja psykologin leikkausarvioon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti