Puoli vuotta leikkauksesta

Tänään tulee tasan puoli vuotta Sleeve-leikkauksesta.

Kaksinumeroinen luku näyttäytyi jo vaa'alla mutta lyhyeen loppui sekin ilo, nimittäin painoni on noussut reilun kilon. En tiedä miten se on edes mahdollista kun olen pitänyt kalorit melko tiukilla viimepäivinä, joten sen ei todellakaan pitäisi nousta. Toisaalta...Stressaan tällä hetkellä painoani melko paljon ja tulihan viime viikon loppuna herkuteltuakin jonkin verran, että kyllähän niitä syitä löytyy... Naisena tietty myös kuukautiskierron eri vaiheet näkyy painossa herkästi.

Olkoon syy mikä hyvänsä se ei silti poista tätä armotonta vitutusta.

Ilmeisesti en pysty edes pysäyttämään painon nousua kun viimeisenä kolmena päivänä se on vain noussut vaikka eläisin päivät melkein täysin pelkällä nesteellä.
Ehkä olisi hyvä vain todeta että OLKOOT! Ei se paino stressaamalla laske, päinvastoin.
Jospa sitä heittäis "hanskat tiskiin" taas hetkeksi ja olla käymättä puntarilla nyt vähään aikaan. Paino elää tällä hetkellä ihan omaa eläämäänsä enkä pysty siihen vaikuttamaan niin suotta tässä kuluttaa aikaa murehtimiseen.

Sairaslomani umpisuolen lisäkkeen leikkauksesta on päättynyt ja palaan tänään töihin. Viisi yötä, kaksi vapaata, kuusi yötä, neljä vapaata jne... Ehkäpä työhönpaluu auttaisi saamaan painon takaisin laskusuuntaiseksi kun sielä tulee liikuttua monia kilometrejä yön aikana. Joskus mukana ollut askelmittari väitti, että liikuin yhden yövuoron aikana 8km. Tämäkin kyseinen yö oli vielä sellainen ettei hälytyksiä tms. "ylimääräistä" silloin tullut.

Olisi ollut hienoa viettää tätä puolivuotis päivää ylpeänä itsestään, että on päässyt vihdoin alle sadan kilon mutta ei auta...tää meni nyt näin... 😞

Kuulumisia

Kävin kolmen kuukauden kontrolli verikokeissa ja ravitsemusterapeutin mukaan

veriarvoni ovat suorastaan ihanteelliset, vaikken olekaan muistanut syödä edes päivittäin määrättyjä vitamiineja... hyvä kun kerran viikossa muistaa ne ottaa. 

😳😁

Pitää oikeasti ruveta tsemppaamaan niiden vitskujen kanssa, ymmärrän toki, ettei niitä ole turhaan minulle määrätty. Puutostilat kehittyy pikkuhiljaa kuukausien jopa vuosien kuluessa ja niiden oireet voivat olla vakaviakin. 

Lisäksi ravitsemusterapeutti suositteli minulle pellavansiemen rouhetta 1rkl päivässä. Sillä turvaisin hyvien rasvojen päivittäisen saannin koska en tällähetkellä niitä ravinnostani riittävästi saa. Margariinin ja öljyn lisääminen ruokavaliooni saattaa aiheuttaa vaan kovempaa närästystä ja joudun sen takia jo muutenkin enempi katsomaan mitä suuhuni laitan. Närästys rajoittaa kyllä jonkin verran syömisiä ja etenkin tuota rasvan käyttöä.

Tein ennen ravitsemusterapeutille menoa kolmelta päivältä ruokapäiväkirjaa ja sen mukaan annoskokoni olivat kuulemma sopivat ja ruokavalintani oli muutamia pieniä herkkupaloja lukuunottamatta oikein hyviä. Olen stressanut erityisesti proteiinien saannista kun tiedän etten saa sitä määrättyä 80g päivässä juuri koskaan täyteen. Kuitenkin veriarvoistani näkyi proteiinien saannin olevan kohdallani juuri sopivaa. 

Närästys vaivastakin puhuttiin ja kerroin kuinka joudun edelleen päivittäin syömään somac 40mg:sta, joskus jopa kaksin tai kolminkertaisina annoksina ja päälle vielä gavisconit ja renniet eikä välttämättä sekään auta. Tästä voit siis päätellä miten älyttömän voimakkaasta närästyksestä ajoittain kärsin. Suurimmaksi osaksi on kuitenkin päiviä, että pärjään vuorokauden ihan yhdellä somacilla mutta jos tuo massu jostain hermostuu niin se tietää sitten kahden tai kolmen päivän helvetillisen polttelun ruokatorvessa ja kurkussa.

Ravitsemusterapeutti halusi konsultoida sairaanhoitajaa tästä asiasta, että olisiko syytä jutella ihan leikanneen kirurgin kanssa vaivastani. Niimpä minulle järkkääntyi ensi maanantaiksi soittoaika kirurgilleni ja voin hänen kanssa miettiä ratkaisua tai helpotusta ongelmaani. Toivottavasti siihen joku apu löytyisi, sillä on tää melkoisen kuluttava "sairaus".. 

Niin ja ihan selvennykseksi siis, että tämä närästys on tullut ihan leikkauksen myötä. Ennen leikkausta minua harvoin närästi ja siihenkin auttoi rennie ihan helposti mutta nyt tämän sleeve leikkauksen jälkeen närästys on puhjennut oikein kukkaansa. Se vain on ikävä totuus, että joillekkin leikatuista tämä vaiva saattaa jäädä pysyväksi, joillakin se voi helpottua tai parantua ajan myötä tai sitten ei. Harmillista kun muuten niin hyödyllinen leikkaus tuokin mukanaan tällaisen haittavaikutuksen niin ei se kivaa ole. 😞

Painoa on lähtenyt nyt -13,6kg. En ole nyt viikkoon yksinkertaisesti kerinnyt kuntopyöräilemään tai muutenkaan liikkumaan niin paino jopa vajaan kilon nyt  noussut.... Pitää kyllä pyrkiä järjestämään aikaa liikunnallekin. Että ei se paino vaan itsellänsä laske leikkauksen ansiosta, kyllä se vaatii edelleen sitä työtäkin.... Ainakin itse huomasin kun kuukauden paino jumitti ja heti kun lisäsi liikuntaa niin alkoi pudota. Nyt sama homma, en liiku niin paino junnaa paikallaan. Näin joulun alla on tullut vähän herkuteltuakin ja sekin näkyy kyllä samantien painossa... Pitäisi irrottautua taas joksikin aikaa tuosta makeasta... 😑

Jooh, seuraavat kontrolli verikokeet onkin sit vasta kun leikkauksesta tulee täyteen vuosi ja samalla on vuosikontrolli sisätautilääkärille sekä rav.terapeutillekin. 

Kyllä tuon leikkauksen jälkeen aika yksin saa loppujen lopuksi pärjätä. Ensimmäiset kontrollitkin on vasta kuukausien kuluttua leikkuusta. Itse olin ihan pulassa jo ekoina viikkoina ja soittelin useasti eri paikkoihin ja kyselin syömisistä ja kaikista kiputuntemuksista ym. Kyllä ainakin alkuun sais olla paljon tiheämmin kaikki seurannat ja kirurgin tapaamiset ja muut  koska kyseessä on valtava muutos niin henkisesti kuin fyysisestikin, joten kyllä siinä ihan tosissaan asiantuntijoiden neuvoja kaipaa. Mutta sitkeesti sitä on eteenpäin menty vaikka kuinka välillä horjuttais, periks ei anneta! 💪

3 Kuukautta leikkuusta

Liikunnan avulla painoni on pysynyt laskusuuntaisena, 

-11,4kg pudonnut leikkuun jälkeen. 😊

Tänään vilahti taas uusi numero puntarissa, jota en ole nähnyt vuosiin nimittäin 

107,7 kg! Ei vaan voi olla kuin tyytyväinen.

Olen orjallisesti noudattanut itse itselleni asetettua tavoitetta, eli kuntopyöräillä vähintään kahdesti viikossa tunnin ajan. Tänään korvasin 15minuuttia pyöräilystä crosstreinerilla, se on kyllä älyttömän tehokasta liikuntaa jossa koko kroppa tekee työtä. Kyllä on olokin taas sen mukanen, että jotain on tehty.. jalatkin aivan tärisi kun hyppäsin crosstreinerin päältä pois 💪😅

Oma pieni haaveeni ja tavoitteeni olisi mahtua ensi kesällä johonkin 

ihanaan, nättiin mekkoon, jonka pukisin siskoni häihin. 😉

En ole (sattuneesta syystä) koskaan, siis koskaan ollut mikään mekko ihminen, mutta kaikkea se laihtuminen vaan näköjään saa aikaan. Ihankuin naiseuteni olisi pikkuhiljaa heräämässä vuosien talviuniltaan! 😂

12 viikkoa leikkauksesta

Painoa pudonnut -10,3kg. Olen enää reilu 8kg päässä kaksinumeroisesta luvusta!!!! 😍

Kuukauden kestäneen jumin jälkeen paino lähti taas laskuun. Olen lisännyt hieman liikuntaa jolla voisin vähän boostata aineenvaihduntaa, tavoitteenani on kuntopyöräillä kahdesti viikossa tunnin ajan. En ole koskaan ollut mikään liikuja-tyyppi mutta jostainhan se pitää aloittaa. Töissä tulee kyllä kävelyä paljon mutta olen todennut ettei se enää vaan riitä painon putoamiseksi, kroppani tarvitsee myös hikiliikuntaa. Silloin tällöin käyn mieheni kanssa myös sauvakävelyllä. Ostin loppukesästä uudet sauvat joissa on 6kg jousivastus, tehostaa kyllä todella hyvin kävelyä! 

Närästys vaivaa on edelleen. Kahvia en ole juonut 4 viikkoon, se on ainakin yksi niistä jotka aiheuttaa mielettömän närästyksen. Silti sitä tekee jatkuvasti kauheasti mieli ja välillä ollut ihan hilkulla etten olisi kupillista juonut mutta toistaiseksi olen pystynyt pidättäytymään. Korvaan kahvini erilaisilla vitamiinivesillä joita on nyt markkinoilla hirveät määrät erilaisia, jotkut niistä sisältävät myös kofeiinia.

Muuten olo on ollut hyvä. Mitä nyt ajoittain masentaa kovastikkin mutta sekin saattaa johtua vain näistä toinen toistaan harmaammista päivistä ja raskaista, pitkistä yövuoroputkista, väsymyksestä ja vapaa-ajan puutteesta. Kuukautiset taas reilu viikon myöhässä, että jotenkin sekaisin tuo hormonitoimintakin tuntuu olevan. 

Tän kuun lopussa olis taas verikokeet, joista katsotaan ettei ole kehittynyt mitään puutostiloja leikkauksen myötä. En muista läheskään päivittäin syödä edes noita määrättyjä vitamiini tai kalsium tabletteja... Sitten on ravitsemusterapeutin ensimmäinen kontrolli, siis ensi kuussa vasta! Samalla on myös fysioterapeutin kontrolliaika, en kyllä tiedä miksi... kai se neuvoo liikunnasta jotakin..

Mutta eipä tässä sen ihmeempiä, ihanaa kun on joulu tulossa! Olen uppoutunut lempi harrastukseni pariin sillä jouluksi voi leipoa vaikka mitä! 😁

10 viikkoa leikkauksesta

Olo on aikalailla normalisoitunut leikkauksesta. 

Uuteen elämään alkaa pikkuhiljaa tottumaan vaikka ongelmiakin vielä on. Närästys ei vaan tahdo jättää rauhaan, saattaa välillä olla viisikin päivää ihan hyvä olo kunnes närästys alkaa taas kunnolla vaivaamaan. Paino ollut jumissa jo neljättä viikkoa. Tiedän kyllä, vaikken kaloreita tai proteiinien määriä laskekkaan etten saa niitä tarpeeksi päivän aikana ja siinä varmasti suurin syy miksi paino junnaa. Pitäisi syödä enemmän. Juominen jää myös usein liian vähälle. Hikiliikuntaa pitäisi harrastaa mutta ei vaan tahdo keretä. Olen hoito-alalla ja teen pelkkiä yövuoroja aina 

noin 5-7 yötä peräkkäin. Vapailla ensimmäiset päivät menee ihan palautuessa ja suurimmalti osin nukkuessa, asioiden hoitamisessa, siivouksissa ym. arkisissa jutuissa, joita ei yövuoroputken aikana kerkeä tekemään... 

Sitten iskee totaalinen laiskuus, ei vaan jaksa liikkua. Töissä kävelyä tulee kyllä paljon mutta välillä olisi hyvä saada kunnon hikiliikuntaakin harrastettua.

Närästystä lukuunottamatta olo on ihan niinkuin ennenkin. Suurin helpotus on ollut se, ettei ruokaa tee erityisesti mieli eikä myöskään makeaa. Ruoka ei houkuttele enää samalla tavalla kuin ennen ja siksi on helpompi tehdä järkevämpiä päätöksiä syömisten suhteen. 👍