Leikkauksesta pian 9 kuukautta.
Paino on muutaman kilon noussut, onhan se odotettavaakin tässä tilanteessa mutta tuntuu, että asiaan on hyvin vaikea suhtautua. Juuri kun olin jotenkuten alkanut olemaan itseeni tyytyväinen ulkoisesti niin nyt alankin taas pyöristymään. Tottakai raskaudessa se nyt on väistämätöntä, mutta joku pään sisäinen juttu tässä ei nyt oikein toimi.
Painoa ei ole vielä tullut kuin 3 kiloa, joista varmasti suurin osa pelkkiä nesteitä. Olen potenut voimakasta raskauspahoinvointia jo reilu 3 viikkoa eikä ruoka ole pahemmin maistunut. Silti, näen itseni peilistä jo aivan älyttömän kokoisena. Ihankuin olisin yhtä iso kuin painavimmillani olin... tai jopa isompikin. Jotenkin peilikuvani on vain muuttunut vaikka ulkoisesti raskautta ei voi vielä edes huomata. En ymmärrä mikä mua vaivaa. Vaikka miten hyvin asian tiedostankin, että painonnousu on tässä tilanteessa normaalia ja luonnollista koen silti hyvin huonoa omaatuntoa asiasta. Ihan niinkuin koko laihdutusleikkaus olisi ollut täysin hyödytön, ihankuin olisin menettänyt mahdollisuuteni laihtumisen suhteen. Tunteet ovat erittäin ristiriitaiset ja siksi tätä muutosta on varmaan niin hankala sulattaakkin.
Tiedän, ettei raskauden aikana saa laihduttaa mutta silti pyrin vähän jarruttamaan painonnousua, eihän se saa mahdottomasti noustakkaan. Syömisissä pitää olla tarkkana ja pyrin joka päivä liikkumaan noin 30-60 min vähintään. Pahoinvointi rajoittaa jonkin verran ruokailua mutta yritän vaikka väkisin saada syötyä jotain 2-3 tunnin välein ja juomaan riittävästi nesteitä. Ravintoni on tällähetkellä melko yksipuolista mutta tässä tilanteessa on varmasti parempi, että saan edes jotain syötyä päivän aikana. Lapsikin tarvitsee jo osansa ja senkin energiasta on pidettävä huolta.
Toivottavasti en saisi ainakaan hirveesti ylimääräisiä kiloja tämän raskauden aikana ja pystyisin jatkamaan laihdutusta sitten kun tämä vauva on syntynyt.
Mutta jos tätä lihavuusleikkaus asiaa ei oteta huomioon niin meille kuuluu tällähetkellä oikein hyvää. Olen nyt raskausviikolla 10, vauva on kasvanut kovasti ja liikkuukin jo. Hän on jo 2,5cm kokoinen ja täysin ihmisen näköinenkin! Ihmeellistä miten pienestä me lähdemme! 😍
Muutama viikko takaperin tilanne oli vakavempi. Raskausviikolla viisi aloin vuotamaan ja verta tuli välillä todella rajusti ihan klimppien kera. Lääkäri kirjoitti sairaslomaa, en saanut nostaa mitään raskasta, uhkaavan keskenmenon vaara oli olemassa. Vuotoa kesti melkein 3 viikkoa kunnes lakkasi. Kohdussani kasvava pieni ihme osoittikin olevansa hyvin taistelutahtoinen ja sitkeä, koska ei antanut periksi rankoistakaan vuodoista huolimatta. Viime kuukausi on ollut henkisesti kovin raskas monellakin tapaa. Pelko keskenmenosta ollut läsnä ihan joka hetki. Vaikka nyt asiat näyttääkin paremmalta, en uskalla vieläkään iloita tai luottaa raskauteen täysin.
Pian ensimmäinen raskauskolmannes on ylitetty ja vaikka sen sanotaankin olevan se "kriittinen raja", jolloin keskenmenojen riski pienenee niin luulen, etten pääse pelostani vielä pitkään aikaan. En voi kuin toivoa, että tämä pieni elämänalku saisi kasvaa sisälläni turvallisesti loppuun saakka. Syntyisi terveenä ja onnellisena tähän maailmaan. 💝
